Historia

Helvi Tarvaisen muistelmat

Hankasalmen kotiteollisuusseuran historiaa ja tätä päivää

Maija Kauppinen (Rusilan Maija) Niemisjärvellä sai idean, että Hankasalmen ja lähiseudun tytöille on järjestettävä koulutusta, jotta he saavat ammattitaitoa elantonsa hankkimiseen. Piti perustaa järjestö asiaa hoitamaan. Joukko hankasalmelaisia kokoontui 30.5.1957 Niemisjärvellä tätä varten. Näin syntyi Hankasalmen kotiteollisuusseura, ainoa Suomessa.

”Kotiteollisuusseuran tarkoituksena on edustaa niitä kotiteollisuuden harjoittajia, asianharrastajia sekä niitä järjestöjä, jotka toimivat Hankasalmen alueella. Kehittää näiden yhteisöjen toimintaa, sekä kaikin tavoin toimia kotiteollisuuden edistämiseksi.”      (Perustamispöytäkirja 30.5.1957)

Toiminta alkoi vuonna 1958 työllisyysvaroin järjestettävällä kotiteollisuuskoululla Kuopion kotiteollisuuskoulun alaisena Kärkkäälän vanhalla kansakoululla, Saksalansaaressa. Kalustoa hankittiin keräyksillä, lainauksilla ja saatiin lahjoituksina, myöhemmin ostamalla. Koululla ei ollut sähköä, hankittiin Petromax-valaisimet, korjattiin tietä talkoilla. Ensimmäisiksi oppilaiksi valittiin 13 tyttöä, pääasiassa hankasalmelaisia, joiden joukossa minäkin olin. Opettajana oli kotiteollisuusopettaja Helna Kallio-Mannila Keuruulta.

Saimme opetusta kudonnassa, ompelemisessa, kehräämisessä, parsimisessa ja paikkaamisessa. Innostusta oli ja kudottiin vaativiakin töitä, mm. täkänäkangasta, silmikkoraanua, ikkunaverhoa ja punapoimintaa. Mediakin oli kiinnostunut meistä, radiotoimittaja kävi haastattelemassa.

Kotiteollisuuskoulu (kutomakurssina tunnettu) jatkui myöhemmin Mäyrämäen koululla vuoteen 1968 saakka.

Hankasalmen kunnalla oli monta tyhjäksi jäänyttä koulukiinteistöä. Niinpä innokkaat puuhaihmiset kotiteollisuusseurassa puheenjohtaja Maija Kauppisen johdolla vuokrasivat 1960-luvun alkupuolella kolme koulua kurssipaikoiksi. Mäyrämäen koulun kutomakurssia varten, Paanalan koulun ompelukurssia varten ja Raatisen koulun keittäjäkurssia varten.

Tosin keittäjäkurssi aloitti toimintansa vuonna 1960 Rusilassa puheenjohtajan kotona, josta siirtyi ensimmäisen vuoden jälkeen Raatisen koululle ja myöhemmin vanhalle lääkärintalolle (nykyinen Sillankorvan päiväkoti).

Kouluille oli hankittava kalusteet, lämmityshalot, kangaspuut, ompelukoneet, sähköhellat, keittiötarvikkeet sängyt, vuodevaatteet, televisiot, radiot ja ties mitä, olivathan koulut sisäoppilaitoksia. Piti korjata teitä, kunnostaa putkistoja, sähkölaitteita, maalata jne.

Joka vuosi erikseen on pitänyt anoa luvat ja määrärahat, tehtävät vuokrasopimukset, palkattava opettajat ja muu henkilökunta, sekä valita oppilaat. Kursseista on ollut kysyntää. Vuonna 1970 keittäjäkurssille haku 112 tyttöä, testeillä valittiin 42. Vuosittain kullakin kurssilla opiskeli keskimäärin 20 tyttöä yhdeksän kuukauden ajan.

Vuosien 1967-68 keittäjäkurssilaisista on pöytäkirjan mukaan sijoittunut koulutusta vastaavaan työhön 24:stä oppilaasta 22. Koulutus valmensi jatko-opiskeluun kodinhoitaja-, apuhoitaja- ja ammattikoulun emäntälinjoille.

Kursseja valvoi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, sekä työvoimaministeriö. Varat saatiin sitä kautta. Valvonta toimi myös siltä taholta.  Tarkastaja kävi ja näytetöitä piti lähettää. Kiitosta myös saatiin. Kunta avusti myös kurssitoimintaa, samoin muutama yritys.

Kesäaikaan järjestettiin lyhytkursseja, olihan tilat ja välineet, sekä sijaisopettajiakin löytyi. Oli mm. emännän lomittajakurssi, puutarhakurssi, nuorten tyttöjen alkeiskurssi kotitaloudessa, leijonien kokkukurssi ym. Pöytäkirjat kertovat, että Raatisten koululle hankittiin vuonna 1965 porsas syömään ruoantähteitä.

Mäyrämäen koululla oli kutomakurssi, jossa valmistettiin mm. Hankasalmen kansallispukukankaita. Näillä kursseilla opiskeltiin myös naiskasvatusta, taloudellista kasvatusta ja yhteiskuntaoppia. Jatko-opiskeluihin pääsi hakeutumaan esimerkiksi Wetterhoffille kotiteollisuusopettajaopistoon, jos oli suorittanut keskikoulun.

Paanalan koululla ompelukurssilla ommeltiin vaativiakin töitä, mm. morsius- ja kansallispukuja.

Keväällä eri kurssien päättyessä seura ja kurssien opiskelijat järjestivät yhteisnäyttelyitä tehdyistä kurssitöistä ja mannekiiniesityksiä. Toiminta oli varsin vilkasta ja työntäyteistä myös seuran puuhaihmisille. Harkittiin jopa oman kiinteistön hankkimista, koska korjaus- ja ylläpitokulut vanhoissa kiinteistöissä tulivat korkeiksi. Hankkeesta luovuttiin myöhemmin.

Kurssitoiminnan myötä Hankasalmelle saatiin verotulojen lisäksi paikkakunnan pojille emäntiä taloihin, eräänlaisia ”maajussien morsiamia”. Kerrotaan, että jotkut Hankasalmen pojat vuokrasivat Union-huoltoasemalta auton ja ajoivat Raatisen koululle tyttöjä katsastamaan. Pois ajettiin peruutusvaihde päällä, jottei autoon tullut kilometrejä. Taru ei kerro, miten poikien kävi vuokranmaksun kanssa.

Siihen aikaan naisten koulutus ei ollut itsestäänselvyys. Kurssitoiminta oli erittäin merkittävää. Tälläkin hetkellä Hankasalmella työskentelee koulutusta vastaavassa työssä mm. Eila Jäppinen (Paanalan ompelukurssin oppilas) on vuosikymmenet ommellut vaatteita miehille ja naisille Aseman kylällä.

Kotiteollisuusseura järjesti myös juhlia, joissa nimekkäiden esiintyjien lisäksi tilaa saivat kurssitöiden näyttelyt, mannekiiniesitykset ym. sekä maistuivat keittäjäkurssin herkut. Vuonna 1964 Raatisen koululla oli kotiseutu- ja yhteiskuntapäivät. 19.5.1966 olleessa juhlassa Niemisjärven koululla oli kutsuvieraana mm. maaherra Eino Palovesi, joka piti juhlapuheen. Juhlapäivälliset samana iltana olivat Rusilassa, vieraina maaherra puolisoineen, kunnan korkein johto ja seuran johtokunta puolisoineen. Keittäjäkurssilaiset avustivat tarjoiluissa.

Vuonna 1967 loppuivat toimitaedellytykset Paanalan ompelukurssilta, koska pöytäkirjan mukaan ”ylemmässä portaassa” katsottiin, että kotiompelijan ammatti ei kannata, valmisvaatteita saa halvemmalla. Samassa pöytäkirjassa kerrotaan, että toimita on ollut paikkakunnan ja koko maakunnan hyväksi tapahtunutta.

Seuran puheenjohtajana toiminut Helvi Tarvainen kirjoitti 30-vuotishistoriikissa: ”Kun se on parasta ollut, on se työtä ja tuskaa ollut” Kurssitoiminnan jälkeen Kotiteollisuusseura keskittyi enemmän vanhojen käsitöiden uudelleen toteutukseen.

Kurssitoiminta päättyi vuonna 1971 ja Jyväskylän kurssikeskus (myöhemmin aikuiskoulutuskeskus, nykyään osa Jyväskylän aikuisopistoa) jatkoi koulutustoimintaa. Mm. keittäjäkurssi siirtyi Keuruulle. Kotiteollisuusseuralle jäi valtavasti kalustoa ns. käsiin. Suunniteltiin neuvonta-aseman saamista pitkään. Kunta ei ollut hankkeelle myötämielinen. Jouduttiin myymään mm. usealla huutokaupalla ja suoramyynnillä kangaspuita, ompelukoneita ja keittiökalustoa esimerkiksi eläkeliitolle ja seuran puheenjohtajalle.

Kaiken tämän kurssitoiminnan ohella kotiteollisuusseura etsi uusia käsityöideoita retkeilemällä kotimaassa ja ulkomaillakin. Se edisti arvokasta käsityöperinnettä vanhojen käsitöiden uudelleen toteutettavaksi, järjestettiinkin kilpailuja, joiden pohjalta syntyi mm. Hankasalmen raanu 1975.

Vuonna 1978 pitäjään perustettiin neuvonta-asema vanhalle kunnantalolle (sijaitsi nykyisen vanhainkodin paikalla) kudonnan opetusta varten. Kotiteollisuusseura oli avustamassa hanketta Keski-Suomen kotiteollisuusyhdistyksen myötävaikutuksella. Ohjaajaksi saatiin Katriina Manninen, myöhemmin Oksanen.

Raanukilpailun voitti Maija Valkosen kutoma ”Vanha Hankasalmi-raanu”, joka on edelleen markkinoilla. Jo aiemmin 1960-luvulla syntyi Hankasalmi-nukke kansallispuvussaan. Poikanukke tuli mukaan 1995.

1980-luvulla valmistui miehenpuku, ns. ”pitäjänpuku”, liivinä mukaeltu naisen hamekangas, paita riihipaitamallinen.

Sitten tehtiin sini-valko-punaruutuinen huivi puuvillaisena ja villaisena pää- ja hartiahuiviksi. Tehtiinpä puuvillakankaasta paitakin, johon koristeeksi käytettiin puuvillahuivikangasta. Vuonna 1987 kuvattiin tekstiilit korteiksi, joita painettiin tuhansia. Vuonna 1989 löytyi vanha malli, jota nimitettiin Hilman huiviksi. 1990-luvulla tehtiin kipsinen kalastajataulu, joka eli lyhyemmän aikaa, sekä t- ja collegepaita.

Vuonna 1996 Hankasalmi täytti 125 vuotta. Seura suunnitteli Pirjo Kummun avustuksella kaitaliinan, joka sai nimen ”Sadepisarat”. Siitä tuli varsinainen hitti, jota myydään paljon tänäkin päivänä.

2000-luvulla toteutettiin pellavainen saunatekstiilisarja Marjatta Pellinen-Hännisen toimesta. Vuonna 2006 tehtiin talkootyönä pellavainen huoneentaulu, josta koottiin tarvikepaketti kirjottavaksi. Lisäksi on synnytetty parsinsieniä, pyyhetelineitä, luutia ja vispilöitä. Melkein kaikkia tuotteita saa tänä päivänäkin.

Puheenjohtajina ovat toimineet Maija Kauppinen 1957-73, Helvi Tarvainen 1973-95, Paavo Moisio 1995-2000 ja Aino Aho vuodesta 2000. Vuonna 1995 seura menetti puheenjohtaja-Helvin ja 1996 sihteeri Kirsti Vehviläisen. Muita johtokunnan jäseniä ovat olleet mm. Elsa Katainen, Anna Tiitinen, Otto Korhonen, Aili Manninen, Ansa Varneslahti, Sylvi Valkonen, Kerttu Laukkanen, Hilma Jalasaho, Kalevi Kupari, Eila Viinikainen, Liisa Korhonen, Väinö Viinikainen, Katriina Oksanen, Raili Junno, Liisa Lamberg, Ensio Sivill, Urho Korhonen, Senni Tikka, Marjatta Pellinen-Hänninen ja Pentti Liimatainen.

Kotiteollisuusseura on jättänyt meille arvokkaan kulttuuriperinnön, jota meidän on syytä vaalia parhaamme kykymme mukaan.

——————————————

Kirjoitti kotiteollisuusseuran hallituksen jäsen Aino Aho, esitetty 25.11. 2007 Hallan tuvalla seuran 50-vuotisjuhlassa.