Kädentaitoja menneiltä ajoilta

1.-26.2.2010

Hankasalmelaiset kirkkoreet

Ajokaluteollisuus oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Hankasalmellakin merkittävää kotiteollisuutta. Rekien ja kiesien valmistus työllisti monen alan ammattikäsityöläisiä; seppiä, nikkareita ja maalareita muun muassa.

Vanhoja rekiä katsellessa voi vain ihailla tekijöiden taitoa ja silmää kauniille muotoilulle. Kirkkoreet olivat keveän näköisiä, siron linjakkaita, mutta myös hämmästyttävän tilavia. Juuri sellaisia, joita olemme tottuneet näkemään jouluisissa kuvituksissa aaton kirkkomatkoista. Jotakin silmää miellyttävää niissä mustaksi maalatuissa kulkuneuvoissa on vielä tänäkin päivänä. Kirkkoreki -joulupostimerkki voitti vuoden 2002 Kaunein Postimerkki-äänestyksen. Monen suomalaisen unelmana taitaa olla jouluinen rekiajelu lumisessa maisemassa lämmittävien vällyjen suojassa.

Viljo Arkko kertoo Hankasalmen kirjassa, että hankasalmelainen ajelureki oli kevyt, mutta tilavampi kuin esimerkiksi Tuuloksen reki, jota se suuresti muistuttaa. Perä oli 105-110cm leveä. Korkeareunaisena reki oli myös lämmin. Lisälämpöä antoivat lampaantaljoista ommellut vällyt kyydittävien päällä, sekä heinäkasa ja rekipeitto alla.

Hankasalmelaiset reet olivat maankuuluja. Kruununvoudin kertomukset tietävät kertoa, että rekiä vietiin kymmenittäin markkinoille Jyväskylään. ”Okkerin Villen”, eli Ville Pöyhösen ajokalut eivät ehtineet markkinoille asti, vaan ne noudettiin jo suoraan pajasta.  Tilaustöitä lähti Mikkeliin, Jyväskylään ja jopa Kotkaan saakka. Yleensä kärryt ja reet myytiin lähinnä omaan maakuntaan.

Hankasalmelaiset reet olivat voitokkaita myös maatalousnäyttelyiden käsityökilpailuissa. Esimerkiksi 1911 Kuopion näyttelyssä Juho lahikainen ja Emil Ylönen saivat ensimmäiset palkinnot kirkkoreistään ja lisäksi palkittiin Emil Kauppinen parireestään.

Ajokaluteollisuus väheni 1930-luvulla, kun kehittyvä autoliikenne vei markkinat hevospeleiltä. Työ ei ollut taloudellisestikaan kannattavaa suhteutettuna hyvin tehtyjen rekien vaatimaan työn määrään.

Näyttelyssä mukana oleva reki on Kierniemestä Ville Kauppisen 1950-luvulla valmistama ja tällä hetkellä Riitta ja Pentti Mannisen omistama.

Kirjallisuutta:

Lauri Kauppila: Tuuloksen ajokaluteollisuus, 2009, Tuulos-Seura

Erkki Laitinen ja Janne Vilkuna: Hankasalmen Historia 1, 2004

Hapsullinen rekipeitto 1900-luvun alusta Haasianiemestä, omistaja Senni Tikka

Vällyt, päällinen kudottu villakankaasta ja lampaannahasta. 1940-luvulta, tekijä Esteri Sillanpää, omistaja Tuomo Aho

Rekipeitto 1940-luvulta, omistaja Riitta Manninen

Villashaali ruudullinen 1930-luvulta, omistaja Riitta Manninen

Lapin lapaset 1940-luvulta Piilolasta, omistaja Sirkku Ylönen

Neulakintaat 1950-luvulta, tekijä Tilda Maskonen ja omistaja Senja Juudin

Eväskori 1940-luvulta, omistaja Riitta Manninen

Sulhasohjakset 1900-luvun alusta Piilolasta

 

Vihreäruutuinen pöytäliina 1900-luvun alusta. Kutoja Hilma Jalasaho, omistaja Aili Manninen

Kannellinen puuastia savutuvan ajoilta 1876

Taimi Heinäsen kotoa Niemisjärveltä, omistaja Lissu Korkka

Tupakka- ja piippupönttö 1900-luvun alusta. Matti Jääskeläisen (Sokkee Matti) tekemä, omistaja Leena Kauppinen.

5 litran puukoppa ehkä 1920-luvulta. Tekijä Herman Kauppinen, omistaja Leena Kauppinen.

Ruuvipuristin 1920-30-luvulta. Tekijä Emil Ylönen Piilolasta.

Puumitta, Eemil Ylönen.

Renginkaappi, tekijä Viktor Valden v. 1890, omistaja Raili Junno.

Kaapin sisällä Piilolan rengin omaisuutta, mm. morsiamen kuva.

Pärekopat 1960-luvulta Penttilästä, omistaja Riitta Manninen.

Tuohikopat 1900-luvun alusta, Penttilästä.

Koriliinat kudottuja 1960-70-luvulla.

Hapsureunainen ontelosidoksinen pöytäliina puuvillaa. Tekijä Helmi Korhonen ja omistaja Riitta Korhonen.

Pellavapöytäliina ”Lumihiutale” -malli 1950-luvulta, tekijäomistaja Riitta Manninen.

Pärekoppa 1940-luvulta, omistaja Riitta Manninen.

Raidalliset pellavapyyhkeet Ansa Varneslahden tekemiä, omistajat Pirjo ja Mika Varneslahti.

Puuvillainen pöytäliina ”Lumihiutale” -malli. Tekijä Helmi Korhonen, Kankaa, omistaja Riitta Korhonen.

Ohuesta pellavalangasta kudottu liina, kirjottu helmilangoilla 1950-luvulla. Tekijä Helmi Korhonen, Kankaa.

Nukke Anja ja nuken vaatteet 1950-luvulta Piilolasta, omistaja Tarja Ylönen

Kelkka 1920-luvulta. Amanda Flykman, myöhemmin Riukula, on työnnellyt poikiaan

Kelkassa Maria Jaatisen kutoma ehkä 1950-luvulta.Heikkiä, Jaakkoa ja Pekkaa 1920- ja 30-luvulla. Kyytiin on päässyt myös sukulaistyttö Terttu (Janhonen) Huuskonen. Kelkan on maalannut Jaakko Pöyhönen 1950-luvulla. Terttu pelasti kelkan Riukulasta onneksi ennen 1980 sattunutta tulipaloa.

Nukke sinisessä mekossa on Anja Sinokin Vehviläisen perheen tytöille lahjoittama.

Vihreämekkoinen nukke Lissu Korkan lainaama.

Kirjontatyö 1920-luvulta. Tekijä Anni Narinen, omistaja tytär Hilkka Apell.

Virkattu sängynpeitto 1800-1900-luvun vaihteesta.

Tekijä on Hankasalmen Niemisjärven (Purrin koulun 1880-1884) koulun ensimmäinen opettaja Alma Stigell, myöhemmin Janhonen, joka työskenteli (Kynsiveden) Ristimäen koulun opettajana vuosina 1901-1926 eläkeikäänsä saakka. Tietolähde ”Hankasalmen historia I”. Peiton omistaa Alman pojan tytär Terttu Huuskonen.

Purolan Iidan valkokirjottu liina. 

Liinan pellavat olivat kotipellossa kasvatetut, Martta-sisaren kehräämiä ohuenohuista langoista kudottuun kankaaseen taidokkasti ommeltu, suurtöinen taideteos. Se valmistui monien vuosien ja työtuntien jälkeen 1970-luvulla. Liinaa on käytetty vain suurissa perhejuhlissa, esimerkiksi ristiäisissä.

Liinavaatekaapissa useita 1900-luvun alkupuolella valmistuneita kirjailtuja lakanoita, 

Liinavaatekaapin oven päällä on kaunis kaitaliina, johon on kudottu punapoimitekniikall kuvioita. Toisella puolella on mm. virkattu kaitaliina.tyynyliinoja, pöytäliinoja. Useat pellavakankaat ovat kotipellossa kasvaneista pellavista ommeltuja. Syystalvella karstattiin ja kehrättiin pellavat langoiksi ja kevättalvella alkoi kutominen.

Ohuimmista rihmoista kudottiin pöytäliinakankaita ja vahvemmista rohdinlangoista tehtiin pyyheliinakankaita. Kangaspuut olivat usein kapeita, joten kudottiin kaksi samanlaista kangasta, jotka ommeltiin keskeltä yhteen ja niin saatiin pöytäliinaksi sopiva leveys. Hienoimmat liinat kirjailtiin valkokirjonnalla. Käytettiin mm. venetsialaista kirjontaa, jossa kuvioiden reunat vahvistettiin pykäpistolla, väleistä leikattiin kangasta pois ja ommeltiin ”siltoja”. Tehtiin myös Englannin kirjontaa, jossa kankaaseen pisteltiin puupulikalla reikiä ja reiät vahvistettiin punospistoilla. Myöhemmin valkokirjontaa ommeltiin morsiuslakanoiden koristeeksi. Kirjottiin myöskin omat nimikirjaimet liinavaatteisiin.

Pöydällä on useita pellavapöytäliinoja, missä on suosittu ”Lumihiutale” -malli.

Pienessä liinassa on käytetty ns. reivinnäiskirjontaa. Siinä otetaan pois sekä loimi- että kudelankoja ja ompelulangalla tehdään kuvioita. Pöydän reunalla kudottu ”Munkinvyö” -aiheinen kaitaliina.

Lasivitriini

Kanavatyö 1950-luvulta, tekijä Helvi Ylönen    

Koululiinat, omistaja Kerttu Korhonen

Puuastia Piilolasta 1800-luvulta

Puinen tupakka-astia Piilolasta 1700-luvulta

Puutiinu 1950-60-luvulta, Otto Riihinen

Nuuskarasia Penttilästä, ikä tuntematon

Kirjottu damastiliina, kirjonut Alma Janhonen 1920-luvulla

Kirjotut ja virkatut pikkuliinat, omistaja Kerttu Korhonen, 1930-luvulta

Hankasalmen tykkimyssyt ja pitsi 1980-luvulta, Aino Aho

Kalevalan kannet ehkä 1930-luvulta, Alma Janhonen

Nyplätyt liinat 1960-luvulta, Kerttu Korhonen

Puulautanen, koulukäsityö vuodelta 1951, Tuomo Aho

Puurasia 1940-luvulta, omistaja Leena Kauppinen

Katajainen voipytty vuodelta 1903, omistaja Ester Janhonen

Puulusikka, koulukäsityö vuodelta 1951, Tuomo Aho

Piimäkauha 1800-luvulta, Herman Kauppinen

Puinen rengaskauha 1940-luvulta, omistaja Ester Janhonen

Keritsimet ehkä 1950-luvulta, Koivuselkä

Tupakkarasia vuodelta 1989, Koivuselkä

Kirkkoreki 1950-luvulta, tekijä Ville Kauppinen, omistajat Riitta ja Pentti Manninen

Sukkula Piilolasta 1910-20-luvulta

 

 

Kehto Piilolasta Eemil Ylösen tekemä v. 1905,

kehdossa on liekuteltu neljän sukupolven lapsia

Kirjottu, villainen peitto 1930-luvulta, tekijä Alma Janhonen ja omistaja Esteri Janhonen

Tyynyliina 1930-luvulta

Lakana 1960-luvulta Piilolasta

Peitto, pitsisidoskuvioinen ehkä 1940-50-luvulta, tekijä Maria Jaatinen ja omistaja Hankasalmen seurakunta

Ryijy

Ryijyt ovat vanhimpia ja arvokkaimpia kudonnaisia, niitä on kudottu maassamme jo 1500-luvulla. Vanhimmat Hankasalmi-ryijyt on kudottu 1700-luvulla. Kansallismuseossa on Leväsen talossa kudottu ryijy.

Taiteilija Makkonen on sommitellut Hankasalmi-ryijyn tämän esikuvan mukaan. Tämä ryijy kuuluu kuvitukseltaan ja väritykseltään Keski-Suomen ryijyjen ryhmään. Väritykseltään nämä ovat reunoiltaan ns. lampaan mustaa, keskiosa keltaista, sinistä ja valkoista. Keskiosassa on ”elämänpuu” -aihe ja kaksi naishahmoa, sekä kotieläimiä, hevosia, kanoja ja lampaita. Lisäksi geometrisiä kuvioita, ns. auringon kuvia, on tulkittu keskiosan kuvaavan tähtitaivasta ja arkielämää sen ympärillä.

Kuvatäkkiä on kudottu yleisesti 1800-luvulla. Niissä on useasti loimena pellava- tai hamppulanka, paksu villasekoitekude ja villalangoilla pujotetut kuviot. 

Kuvatäkki

Tekotapa tunnetaan nimellä noukkapujotus. Kaikkien Hankasalmelta löytyneiden kuvatäkkien pohja on musta, kuviot punaiset. Kuviot ovat ”useasti” tyyliteltyjä kukkakuvioita, reunoissa usein polveileva, leveä raita. Kuvatäkkiä on seinätekstiilien lisäksi käytetty rekipeittoina, jopa hevosloimina.

Tämän kuvatäkin on kutonut Eila Viinikainen. Se oli esillä Hankasalmen maatalousnäyttelyssä 1971.

Täkänä

Täkänöitä on kudottu maamme rannikkoseuduilla jo 1500-luvulla kirkkotekstiileiksi. Niitä on käytetty peittoina ja joskus vihkimattoina. Tämä täkänä on Ester Janhosen kutoma n. 1968.Täkänän kudos on kaksinkertainen ja kaksivärinen. Toisen puolen pohjaväri on toisen puolen kuvioväri.

Hankasalmi-täkänän esikuva on saatu Olkkolan salin lattialla olleesta sinivalkoisesta matosta. Maton säilyneiden osien perusteella on taiteilija Elna Ronkainen suunnitellut Hankasalmi-täkänän 1930-luvulla.