Morsiamen aitta

Morsiamen aitta – kapioita ja nuoren naisen hepeneitä

Näyttely Hankasalmen kotiseutumuseokylän vaateaitassa
1.7.-14.8.2012

Ennen vanhaan viimeistään kihlausaikana tyttö valmisti avioliittoa varten kapioiksi lähes kaiken, mitä taloudessa elämän varrella tulisi tarvitsemaan. Mutta jo tytön ollessa lapsi perheessä on saatettu alkaa varautuminen kapiohin leikkaamalla kulloinkin kudotusta kankaasta palanen tytön tulevaisuutta varten.

Näyttelyn kirvoittajana on Emännän tietokirjan 3 vuodelta 1932 värikäs opastus morsiamen kapioista. Ratkaisevaa on myös Sirkku Ylösen vaalima Piilolan talon aarreaitta mummonsa Anni Matilda Ylösen (1906-1979) sekä äitinsä Helvi Ylösen (s. 1927) käsitöistä ja entisajan nuoren naisen tavaroista. Lisäksi saatiin näyttelyyn kaksi kihlapeittoa ajalta 1895-1897, Majatalon emännän Matilda Pöyhösen (1874-1941) ja Halmeniemen emännän Ida Makkosen (1873-1948) valkoiset kihlapeitot. Kotiseutuyhdistyksen kokoelmista löytyi hieno käsin ommeltu täkki. Säkinmäeltä Leena Ylöseltä saatiin vihkiryijyksi Porin seudun ryijy ja vuodetekstiilejä. Niemisjärveltä Uudentalon emännän Elsa Kukkosen (1911-2001, Pienmäen tyttären Miina Laitisen tytär) taidokkaita valkotekstiilejä kelpaa ihailla. Elsahan oli käynyt maineikkaan Wetterhoffin käsityökoulun.

Monet morsiamet 1930-luvulla kutoivat itselleen Hankasalmen kansallispukukankaat. Amerikan siirtolaisuus oli yleistä. Niinpä moni nuori nainen sai vaatteita sieltä. Niinpä “aittamorsiankin” on saanut hienon paljettikoristeisen liivin New Yorkista. Venekosken kesäteatterin kätköistä löytyi myös jotakin morsiamelle sopivaa. Ihastuttavia kapioiksi kelpaavia liinoja löytyi myös Helvi Räihän kokoelmista. Näyttelyn morsiuskokoelma on laaja, mutta ei sittenkään niin moninainen kuin 1932 emännän tietokirjan mukaan pitäisi olla.

moraitta12

Juhannukseen ja keskikesään liittyy uskomuksia, jolloin naimaikäinen tyttö laittoi tyynynsä alle neliapilan ja sitoi yhdeksällä heinällä kukkaseppeleen. Siinä sai hyvin kernaasti olla maariankämmekkä. Näillä keinoin nuori nainen pyrki hankkimaan lisää seksuaalista viehätysvoimaa ja vahvistamaan omaa hedelmällisyyttään. Morsiamen aittaan floristi Soile Aartiala on solminut kukkaseppeleen.

Kotiseutumuseon vaateaitta on vuodelta 1859. Rakennus on tuotu museokylään Viitalahdesta Ritalan tilalta. Se on rakennettukin vaateaitaksi. Entisaikaan talon tytöt muuttivat jo varhain keväällä nukkumaan vaateaittoihin. Niinpä morsiamen aittakin on näyttelyssä myös morsiamen yksityinen maailma peteineen ja henkilökohtaisine varusteineen.

Näyttely kertoo 1900-luvun alkupuolen taitavista ja osaavista naisista. Käsityöt kertovat myös vaikutteista, joita on tullut pienelle sisäsuomalaiselle paikkakunnalle sekä morsianten mukana että koulujen, kirjojen ja lehtien kautta. Tomeria naisia kaikki tyynni.

Kapiot

Kapionsa valmistaa morsiameksi ehtinyt neito tavallisesti kihlausaikanaan. Ennen vanhaan, jolloin kaikki kankaat kudottiin käsin, valmistettiin talon kasvavalle tyttärelle kapiot jo pienestä pitäen. Jokaisesta kangasmitasta, joka tuli valmiina kangaspuista, varattiin erä tyttären kapiokirstuun, johon siten kertyi tavaraa koko loppuiäksi.

Ensimmäisinä kapioluettelossa ovat vuodeliinat: päällys- ja aluslakanat sekä tyynyliinat. Vuodeliinojen jälkeen tulevat ruoka- ja lautasliinat, jotka ollakseen siistejä on aina päärmättävä käsin niin kapein päärmein kuin suinkin (2-3 mm). Ruoka- ja lautasliinat nimikoidaan tavallisesti kulmaan valkoisella korko-ompeleella, edelliset 3-3,5 cm jälkimmäiset 1,5-2 cm korkein samantyylisin kirjaimin; kirjaimen korkeus eri tapauksissa riippuu tietysti esineiden koosta. Sitä paitsi varattakoon pari kolme lautasliinalaukkua yli perheenjäsenten lukumäärän, jotta useampia päiviä talossa viipyvä vieras saisi oman laukkunsa. Laukku on hygieenisempi kuin lautasliinarenkaat ja muut samantapaiset omistusmerkit.
kapioaitta12
Lisäksi on tietysti hankittava kodissa tarvittavia pyyhkeitä: kasvo- ja käsipyyhkeitä perheen tarpeiksi sekä joukko keittiöpyyhkeitä erilaisiin tarkoituksiin: posliini-, lasi-, veitsi- ja keittiö käsipyyhkeet. Pyyhkeiden tavallisin pituus on metri. Ne nimikoidaan joko toiseen päähän keskelle, noin 3 cm päärmeestä, tai mieluummin keskelle toista pitkää sivua noin 3-4 cm reunasta. Kun pyyhe mankeloituna taitetaan leveydeltään kolmia ja sen jälkeen pituudeltaan kolmia, jäävät kirjaimet keskelle näkyviin. Kasvopyyhkeet nimikoidaan valkoisella korko-ompelulla, kirjaimet 1,5 cm. Keittiöpyyhkeisiin käytetään nykyjään punaisella ommeltuja 2 cm korkuisia yksinkertaisia ristipistokirjaimia.

Keittiöpuolelle kuuluvat kala- ja lihapyyhkeet. Ne voidaan valmistaa ohuehkoista vehnäjauhosäkeistä. Nämä pyyhkeet päärmätään ympäri, nimikoidaan pienin kirjaimin punaisella langalla ja kulmaan kiinnitetään ripustin (vinosti poikki kulman, jotta se kiinnittyisi viereisiä sivuja päärmättäessä).

Älköön perheenemännäksi aikova unohtako myöskään lukuisa joukkoa riepuja ja siistimispyyhkeitä, joilla kodin jokapäiväiset puhdistus- ja pesemistyöt suoritetaan. Kodinhoitoon tottumaton ei ehkä niiden tarpeellisuutta huomaakaan. Mutta katsokoon sentään morsian eteensä ja etsiköön äidin varastosta vanhoja alusvaatteita, joista saa päärmätyksi pehmeitä sopivia pyyhkeitä. – Varatkoon myös erilaisia pumpulisia ja villaisia lattiariepuja pestävien tai vahattavien permantojen puhdistamista varten ja pölyriepuja, joko käsin neulottuja, sievällä värillisellä nirkkoreunalla koristettuja tai kokonaan neliskulmaisiksi tai pyöreiksi virkattuja. Kiilloitettuja huonekaluja ja peilejä varten on hyvä omistaa palanen säämiskää. Rievusta puheen ollen älköön unohdettako ylen tärkeätä astianpesuriepua, joka kuuluu loppuun vallan käsittämättömän nopeasti, ja pesukaappiriepuja vateja ja, pesupöytää ja sen eri esineitä varten sekä pata- ja pannulappuja.

Kun vielä varataan sievästi päärmätyt ja nimikoidut leipomaliinat vehnästen ja kakkujen peitteeksi niiden noustessa sekä silitysalusta flanellista tai huovasta ja sen päälle valkoinen päärmätty vaate, lienee jo tärkeimmät mainittu.

Omaa persoonaansa varustaessaan älköön nuori morsian myöskään olko liian runsaskätinen. Pieni astikkaasti valittu varasto on edullisin. Sen uusiikin helposti muodin mukaiseksi eikä siten koskaan tarvitse tuntea itseään kovin vanhanaikaiseksi.

E.-M. H.

Emännän tietokirja III 1932

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s