Sotalesken elämää -surua, työtä, toivoa

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Edelliskesien morsiamen aitan elämä on kokenut mullistuksen. Sota muutti paljon. Kohtaamme aitassa surua ja iloa. Mennyttä ja tulevaisuutta. Työnteon ja opiskelun tärkeyttä. Uskoa ja rakkautta.

Sota on ohi ja nuori rouva on nyt leski. Hän elää aitassa poikansa kanssa ja hankkii heille elannon ompelutöitä tekemällä. Piirongin päällä on muistoja rintamalla kaatuneesta rakkaasta puolisosta: hääkuva, puhdetyö ja kenttävirsikirja. Rakkainpina muistoina viimeiset kirjeet. Suuren surun keskellä hän katsoo tulevaisuuteen, ahkeroi ja kasvattaa lastaan niin hyvin kuin osaa. Pieninä vapaahetkinäänkin hänellä on käsityö valmisteilla: kaunista, valkoista pitsiä lakanan koristeeksi.

Poika on jo alakoulussa ja oppinut lukemaan. Äiti on hankkinut tälle kirjoja ja painottaa koulunkäynnin ja työnteon tärkeyttä. Leluja ei paljon ole ja muutenkin lapsen elämä on paljon köyhempää kuin tänä päivänä. Lapsuuskin oli lyhyempi silloin, kun jo varhain piti osallistua perheen elannon hankkimiseen. Tämä äiti on kuitenkin päättänyt, että poika saa lukea ja opiskella päästäkseen johonkin vakavaraiseen ammattiin.

Valossa, oven luona on ompelukone. Valmisteilla mekko neiti-farmaseutille. Muistivihkossa on uusia tilauksia ja asiakkaiden mittoja. Naulakkoon ripustettuina valmiit työt odottavat omistajiaan. Pöydällä on ompelutarvikkeita ja kaavoja uusia tilauksia varten. Hän on käynyt ompelukoulun ja opiskelun aikaiset muistiinpanot ovat päivittäisessä käytössä. Taloudellisesti tulevaisuus vaikuttaa vakaalta. Tilauksia on taitavalle ompelijalle.

Uuden, viilupintaisen piirongin hän osti kaupungin liikkeestä omille henkilökohtaisille tavaroilleen. Se on todella hieno ja ilahduttaa kauneudellaan.

Pikku keinutuolin isä ennätti nikkaroida viimeisellä lomallaan. Siihen äiti kutoi sillalangasta maton.

Aitan elämä sijoittuu 1940- ja 50-lukujen taitteeseen kertoen kuviteltujen henkilöhahmojen todenmukaisesta elämänvaiheesta. Sotien jälkeen moni leskeksi jäänyt nuori äiti elätti perhettään ommellen vaatteita. Varsinkin maaseudulla ei ollut saatavilla valmisvaatteita ja jo silloin muotityylit lyhensivät vaatteiden käyttöikää. Ompelutaidot hankittiin jonkun tutun avulla tai esimerkiksi naisopistoissa ja kiertävillä käsityökouluilla.

Kaikki ompelutyöt, -tarvikkeet ja muistiinpanot ovat Hankasalmelaisen Piilolan talon emännän, Helvi Ylösen (os. Palomäki s.1927) tyttövuosilta säilyneitä. Hän opiskeli kansakoulun jälkeen Keski-Suomen kiertävässä naiskotiteollisuuskoulussa Multialla ja Vaasan naisopistossa ompelu- ja kotitalouslinjalla. Sitten hän suoritti pukuompelukurssin Jyväskylässä ja kansalaiopiston kutomakurssin Hankasalmella. Hän teki ompelijana tilaustöitä vielä avioiduttuaan maatalon emännäksi. Työhistorialtaan hän muistuttaakin lukemattomia ahkeria suomalaisia, jotka sotien jälkeen tekivät työtä itseään säästelemättä. Päivät olivat pitkiä ja palkka kehnonlainen, mutta he olivat sitkeitä ja vaatimattomia.

 

 

Näyttelyn suunnittelu ja toteutus: Sirkku ja Helvi Ylönen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s