Lehtijuttu

Hankasalmen sanomat, 26.1.2017

60-vuotista taivaltaan tänä vuonna juhlivaa Hankasalmen kotiteollisuusseuraa voi luonnehtia uranuurtajaksi. Kun seura perustettiin toukokuussa 1957, se oli ensimmäinen Suomessa omalla sarallaan. Vuosikymmenten aikana seura on antanut yli tuhannelle naiselle ja muutamalle miehellekin koulutusta ja valmennusta jatko-opintoihin ja työelämään. Liikkeelle lähdettiin ammattiopettajien vetämillä kutoma-, ompelu- ja keittäjäkursseilla. Niitä järjestettiin 1970-luvun puolelle saakka, minkä jälkeen toiminta muovautui uuden ajan vaatimusten mukaiseksi.

Pyöreitä vuosiaan Hankasalmen kotiteollisuusseura viettää pitkin vuotta erilaisin tapahtumin. Kuukausittain vaihtuvassa pikkunäyttelyssä kirjastolla on esillä kansallispukuja. Sarjan avasi Tuukkalan muinaispuku tammikuussa.

Helmikuun ajan kansallispukunäyttely on osa laajempaa juhlavuoden näyttelyä, joka esittelee kuvin ja tekstein seuran vuosikymmeniä. Nähtävänä on myös tekstiilitöitä ja erilaista rekvisiittaa kurssilaisilta vuosikymmenten varrelta.

Juhlanäyttelyn ajan kirjastolla on kangaspuut, ja kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan maton kutomista ja paukuttamaan oman pätkänsä kirjastolle lahjoitettavaan kuusimetriseen juhlavuoden mattoon. Kuteet ovat valmiina, ja värivaihtoehtoja on tarjolla. Kangaspuiden kokoamisesta ja loimen laitosta järjestetään työnäytös, ja kutomiseen annetaan opastusta.

Joka toinen torstai seura järjestää kirjastolla Hyvän mielen käsityöpiirin, johon kuka tahansa voi tulla suunnittelemaan ja tekemään, mitä itse haluaa. Ohjaajia on paikalla. Piiri aloitti viime torstaina, ja se kokoontuu kahden viikon välein, eli seuraava tapaaminen on 2.2. kello 17–18.

60-vuotisnäyttelyyn sisältyy myös käsityönä valmistettujen tuotteiden myyntinäyttely, jossa on sekä perinnekäsitöitä että uusia tuotteita.

 

Nykypäivää kotiteollisuusseura elää vahvan historiansa siivittämänä. Seura vaalii käsityöperinteitä, etsii vanhoja käsitöitä, neuvoo vanhojen tekstiilien huoltotapoja ja entisaikojen työtapoja sekä valmistaa käsitöitä vanhojen mallien mukaan ja luo uutta designia perinteitä hyödyntäen. Seura myös järjestää näyttelyitä sekä jäsenilleen kulttuuri- ja opintoretkiä ja osallistuu myyjäisiin ja tapahtumiin.

Uudetkin jäsenet ovat hyvin tervetulleita mukaan toimintaan, jota halutaan suunnata myös lapsille ja nuorille. Useana vuonna kaikkien Hankasalmen koulujen 4.-luokkalaiset on kutsuttu toukokuussa Museokylään tutustumaan perinteisiin työmenetelmiin, kuten kehräämiseen, karstaamiseen ja valmistamaan esimerkiksi pajupillejä ja kaarnalaivoja.

”Seuralla on hyvät edellytykset toimia ja kehittyä edelleen, ja onhan meillä niin painava perintö, että olisi sääli, jos antaisimme toiminnan hiipua”, seura-aktiivi Sirkku Ylönen sanoo.

Seuran pitkäaikainen sihteeri Raili Junno muistaa vuosien varrelta notkahduksia toiminnassa.

”Joskus on jopa mietitty lopettamista, mutta aina on saatu jatkettua ja uusiakin ihmisiä mukaan”, Junno kertoo.

Juhlavuoden näyttelyn suunnittelijana Sirkku Ylönen on paneutunut seuran historiaan.

”Yllätyin, miten tomerasti seuran toiminta on käynnistetty 1950-luvun lopulla ja miten määrätietoisesti sitä on viety eteenpäin ja kehitetty vuodesta toiseen. Seuran ansiosta maaseutupitäjän tytöt pääsivät opiskelemaan lähelle ja saivat pohjakoulutuksen tai ammatin sekä toimeentuloa”, Sirkku Ylönen sanoo.

”Kurssien järjestäminen oli myös senaikaista syrjäytymisen ehkäisemistä”, sanoo juhlavuoden ohjelmaa niinikään valmisteleva Ritva Hänninen.

 

Hankasalmen kotiteollisuusseura syntyi Niemisjärvellä olevan Rusilan talon emännän Maija Kauppisen ajatuksesta. Hän päätti, että lähiseudun tytöille on järjestettävä koulutusta ammattitaidon ja elannon hankkimiseksi.

Maija Kauppinen otti ohjenuorakseen kansanedustaja Mauno Pohjosen aloitteen, jonka mukaan suurten ikäluokkien ja etenkin varsinaisen ammattikoulutuksen ulkopuolelle jäävien hyväksi on tehtävä kaikki voitava. Alkuvuosina kursseille valittiinkin pääasiassa vähävaraisten ja sotainvalidien lapsia. Esimerkiksi ensimmäiselle keittäjäkurssille tulleilla ei ollut mitään ammattikoulutusta 19. ikävuoteen mennessä.

30.5.1957 perustetun seuran toiminta käynnistyi seuraavana vuonna työllisyysvaroin järjestetyllä kotiteollisuuskoululla Kuopion kotiteollisuuskoulun alaisena Kärkkäälän vanhalla kansakoululla Saksalansaaressa. Kalustoa hankittiin keräyksillä, lainaamalla, lahjoituksina sekä myöhemmin ostamalla. Koska koululla ei ollut sähköä, hankittiin Petromax-valaisimia. Tietä korjattiin talkoilla.

”Ensimmäisiksi oppilaiksi valittiin 13 tyttöä, pääasiassa hankasalmelaisia, joiden joukossa minäkin olin. Opettajana oli kotiteollisuusopettaja Helna Kallio-Mannila Keuruulta”, kertoo seuran historiikin koonnut Aino Aho, joka on toiminut seuran puheenjohtajana vuodesta 2000.

Aino Ahon mukaan opetusta annettiin kudonnassa, ompelemisessa, kehräämisessä, parsimisessa ja paikkaamisessa.

”Innostusta oli ja kudottiin vaativiakin töitä, kuten täkänäkangasta, silmikkoraanua, ikkunaverhoa ja punapoimintaa”, kertoo Aino Aho, jonka tulevaa työuraa alan koulutus viitoitti. 1980 hän perusti Hankasalmen kirkonkylälle käsityöalan liikeyrityksen, jota piti 24 vuotta. Lisäkoulutusta hankittuaan hän valmisti kansallispukujakin.

”Koulutus antoi rohkeutta, ja uskaltauduin yrittäjäksi. Kun lapset olivat pieniä, hankin kotiin kangaspuut ja tein muun muassa raanuja myytäväksikin. Käsitöistä tuli minulle työ ja harrastus.”

Kutomakurssina tunnettu kotiteollisuuskoulu jatkui myöhemmin Mäyrämäen koululla vuoteen 1968 saakka.

 

Hankasalmen kunnalla oli monta tyhjäksi jäänyttä koulukiinteistöä. Silloisen puheenjohtajansa Maija Kauppisen johdolla kotiteollisuusseura vuokrasi 1960-luvun alussa Mäyrämäen koulun kutomakurssia varten, Paanalan koulun ompelukurssin ja Raatisen koulun keittäjäkurssin käyttöön.

Aino Aho kertoo, miten sisäoppilaitoksina toimineille kouluille oli hankittava kalusteet, lämmityshalot, kangaspuut, ompelukoneet, sähköhellat, keittiötarvikkeet, sängyt, vuodevaatteet, radiot ja televisiotkin. Piti korjata teitä, kunnostaa putkistoja ja sähkölaitteita sekä tehdä monenlaista remonttia.

Luvat ja määrärahat oli anottava joka vuosi erikseen, mistä johtuen vuosittain piti uusia vuokrasopimukset, palkata opettajat ja muu henkilökunta sekä valita oppilaat.

Kurssit olivat kysyttyjä. Arkistot kertovat, että esimerkiksi vuonna 1970 keittäjäkurssille haki 112, joista testeillä valittiin 42. Vuosittain kullakin kurssilla opiskeli keskimäärin 20 tyttöä yhdeksän kuukauden ajan. Koulutus myös tuotti tulosta. Vuosien 1967–68 keittäjäkurssia koskeva pöytäkirjamerkintä kertoo, että kurssin 24:stä oppilaasta 22 sijoittui koulutusta vastaavaan työhön.

Kursseja valvoi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö sekä työvoimaministeriö, mitä kautta koulutukselle saatiin määrärahat.

Koska tilat oli vuokrattu ja välineet hankittu, järjestettiin kesäaikaankin lyhytkursseja, kuten emännän lomittajakurssi, puutarhakurssi, nuorten tyttöjen alkeiskurssi kotitaloudessa.

”Kurssitoiminnan ansiosta Hankasalmelle saatiin verotuloja, mutta myös paikkakunnan pojille emäntiä taloihin. Kerrotaan että jotkut Hankasalmen pojat vuokrasivat Union-huoltoasemalta auton ja ajoivat Raatisen koululle tyttöjä katselemaan. Pois ajettiin peruutusvaihde päällä, jotta autoon ei olisi tullut kilometrejä. Tarina ei kerro, miten poikien autovuokran maksamisen kanssa kävi”, Aino Aho kertoo.

 

1960-luvun jälkipuolella yhteiskunnan muutokset alkoivat ravistella kotiteollisuusseuran kurssitoimintaa. Paanalan ompelukurssilta loppuivat toimintaedellytykset 1967. Pöytäkirjan mukaan ’ylemmässä portaassa’ katsottiin, että kotiompelijan ammatti ei kannata, koska valmisvaatteita saa halvemmalla.

Kurssitoiminta päättyi 1971, ja koulutustoimintaa jatkoi silloinen Jyväskylän kurssikeskus. Koska kotiteollisuusseuralle jäi paljon kalustoa, suunniteltiin pitkään neuvonta-aseman perustamista, mille kunta ei kuitenkaan lämmennyt. Usealla huutokaupalla ja suoramyynnillä myytiin kangaspuita, ompelukoneita ja keittiökalustoa.

Kurssitoiminnan päätyttyä kotiteollisuusseura keskittyi edistämään arvokasta käsityöperinnettä ja toteuttamaan uudelleen vanhoja käsitöitä. Järjestettyjen kilpailujen pohjalta syntyi muun muassa Hankasalmen raanu 1975. Hankasalmi-nukke kansallispuvussaan syntyi jo 1960-luvulla ja poikanukke 1995.

1980-luvulla valmistui miehelle pitäjänpuku, jossa on liivinä mukaeltu naisen hamekangas ja riihipaitamallinen paita. Hankasalmen perinnekäsitöihin kuuluvat myös sini-valko-punaruutuinen huivi puuvillaisena ja villaisena pää- ja hartiahuiviksi. Vuonna 1989 löytyi vanha malli, joka nimettiin Hilman huiviksi.

1996 Hankasalmen täyttäessä 125 vuotta kotiteollisuusseura suunnitteli Pirjo Kummun avustuksella Sadepisarat-kaitaliinan, josta tuli hyvin suosittu.

2000-luvulla seura tuotti pellavaisen saunatekstiilisarjan Marjatta Pellinen-Hännisen toteuttamana. Vuonna 2006 tehtiin talkootyönä pellavainen huoneentaulu, josta koottiin tarvikepaketti kirjottavaksi.

 

Teksti: Arja Korpela