21.6.2010
Pesu
Vaatteiden puhdistus on kotitalouden hankalimpia töitä. Käytännöllisesti katsoen voimme jakaa sen kolmeen vaiheeseen: 1) ennakkovalmistukset 2) pesun suoritus ja 3) jälkikäsittely.
1. Milloin pesu toimitetaan harvoin, on vaatteet säilytettävä ilmavassa ja tilavassa paikassa esim. ullakolla. [jotain] Ravistuneet astiat turvotetaan.
Edellisenä iltana pannaan vaatteet likoamaan joko kylmään tai haalean lipeäiseen veteen ja mieluimmin useassa ryhmässä, mikäli tilat ja astiat sallivat. Milloi
n aiotaan käyttää tunnetusti hyvää tuhkalipeää, valmistetaan sekin jo edellisenä iltana siivilöimällä puhdasta koivuntuhkaa tiiviiseen, kaksinkertaiseen pussiin, joka aluksi asetetaan kylmään veteen. Tuhkan voi myös panna sopivaan puuastiaan, sekoittaa siihen vettä ja antaa sen olla, kunnes päälle erottuu kirkas lipeä. Ennen likoonpanoa poistetaan vaatteista sekkauset tahrat, jotka pestäessä piintyvät kiinni, kuten hedelmä-, terva- ja maalipilkut. Samoin korjataan 
ainakin suurimmat repeämät. Tarvittaessa lasketaan myös vaatteet. Veden ja puiden kanto on paras tehdä edellisenä päivänä. Sytykkeistäkin on syytä huolehtia.
2. Seuraavana aamuna aloitetaan varsinainen pesu. Vesi pannaan lämpimään muuripataan tai vastaavaan laitteeseen. Vaatteet väännetään liotusvedestä ja pannaan, jos mahdollista, lämpimään, ei kuumaan veteen. Siitä otetaan parisen kappaletta kerrallaan pesusoikkoon, jossa hierotaan aluksi haaleassa ja lopuksi 
kuumassa kuohuvassa saippuavedessä n. kolmeen (2-4) kertaan välillä mielummin liossa pitäen, kunnes vaatteet ovat puhtaat. Hierominen suoritetaan joko soikon pohjaa vasten tai pesulautaa käyttämällä. Kauluksia, hihansuita yms. hangataan käsin. Harjan -jonka tulee aina olla riittävän pehmeä- käyttö tulee kysymykseen vain taipumattomia kappaleita, kuten mattoja yms. pestäessä. Pestyt, saippuoidut vaatteet pannaan haaleaan, jopa aivan kylmäänkin lipeäveteen, joka paitsi tuhkapussia käyttämällä voidaan valmistaa liuottamalla vetee
n potaskaa, eli kaliumkarbonaattia. Se on samaa ainetta kuin on tuhassa, mutta puhdistettuna. Näöltään se on valkeaa, helposti kostuvaa jauhetta. 3/4 kg potaskaa vastaa n. 5 litraa tuhkaa. Jos aika sallii, annetaan pesun ensin hautua esim. suuressa reikäpohjaisessa tiinussa, johon vaatteet ladotaan huolellisesti suuren, karkean liinan sisään, ja kylmä lipeä kaadetaan päälle. Jonkin ajan kuluttua lasketaan lipeävesi reiän kautta pois, kiehautetaan ja kaadetaan vaatteille 
uudelleen. Tämä uusitaan, kunnes lipeä juoksee melkein kiehuvana läpi. Nopeammin saavutetaan tulos keittämällä vaatteita suoraan padassa parisen tuntia, jonka jälkeen ne heti tai niiden vähän jäähdyttyä huuhdotaan puhtaiksi niin, että huuhteluvesi jää kirkkaaksi. Tähän tarvitaan tavallisesti kolme väljää vettä tai huuhdotaan vaatteet järvessä tai joessa. Hyvä on, jos vaatteet vielä tämän jälkeen voidaan asettaa (yöksi) kylmään veteen likoamaan. Jos vesi on aamulla hyvin kylmää, kaadetaan päälle kuumaa vettä, josta vaatteet saa 
paremmin väännetyksi. Tämä on tärkeätä etenkin talvella, koska vaatteet silloin hitaasti kuivuessaan tulevat ruskeajuovaisiksi. Kesähelteellä jätetään vaatteet usein aivan vääntämättä, jos niitä erikoisesti tahdotaan valkaista.
Väännetyt vaatteet pudistellaan, jotta ilma tunkeutuu poimuihin, ja levitellään huolellisesti kuivumaan puhtaille nuorille tai sopiville telineille, samanlaiset kappaleet vieretysten. Auringonpaisteessa ulkona tulee kirkkainta ja raikkainta pesua, mutta 
leudoilla pakkasilla kuivuvat vaatteet, kirjavatkin hyvin vetoisilla ullakoilla, joskin hitaammin.
3. Kuivumasta otetut vaatteet taitellaan heti huolellisesti ja asetetaan koreihin järjestykseen, milloin ei niitä suoraan, puolikosteina vedetä mankeloitaviksi ja silitettäviksi. Sellaiset mankeloidut vatteet, joita ei silitetä, auotaan varovasti ja kuivatetaan mielummin erikokoisella telineellä homehtumisen ja tunkkaantumisen estämiseksi.
Kirjavien ja villavaatteiden pesu:
Kun kaikki keitettäväksi aiotut vaatteet ovat kiehumavalmiita, on sopiva aika lopullisesti lajitella kirjavat ja viimein villaiset, kukin ryhmä ja jopa kappalekin omien sääntöjensä 
mukaan. Useille niistä ei sovi lipeävesi ja suopa, kaikille ei saippuakaan eikä aina kuuma vesikään. Toisia pestäessä on edullista käyttää suolaa, kuten mustille villavaatteille (keinotekoinen merivedessä pesu), etikkaa, joka voi joskus palauttaa entiselleen sekaantuneet värit tai ammoniakkia esim. valkoisiin villavaatteisiin. Mainittakoon vielä, että kirjavia ei yleensä saa jättää saippuaisina virumaan. Välistä niitä voi kyllä kuumentaakin saippuavedessä kiehumispisteeseen asti, jolloin esim. rasvatahrat irtaantuvat, mutta ne on sitten nopeasti vaihdettava kylmään veteen. Arimmat vaatteet pidetään vain hetken aikaa kuumassa vedessä ja nostetaan siitä äkkiä kylmään veteen. Kuivattaessa auringonpaisteessa on varottava, etteivät värit haalistu ja kosteilla säillä, etteivät ne sekaannu. Villaiset pestään nopeasti lämpimässä saippuavedessä puhtaiksi ja huuhdotaan heti yhtä lämpimässä vedessä. Niiden pesua ei koskaan saa jättää kesken. Ne kuivataan mahdollisimman lämpimässä tai hyvässä tuulessa, jotteivät ne vanu.
Ylläesitetty pesumenetelmä on oikeastaan verraten pienin muunnoksiin sovellettavissa mitä erilaisimpiin oloihin. Siihen tapaan pestään kesällä rannoilla, maalaissaunojen eteisissä, vuokratalojen pesutuvissa ja asianmukaisissa pesuloissakin.
– Emännän tietokirja III vuodelta 1932
WSOY Porvoo
Hankasalmen kotiteollisuusseura 